XXX
Jos joku
sinulle erittäin tärkeä aikuinen henkilö murhataan, ajattelet, ettet kestä,
ettet pääse yli siitä. Mutta kyllä sinä sen kestät. Kyllä sinä siitä vielä
pääset yli. Jos joku sinulle erittäin tärkeä lapsi murhataan, ajattelet, ettet
kestä, ettet pääse yli siitä. Et sinä välttämättä kestäkään. Et sinä
välttämättä pääsekään. Minä en päässyt. Minä en kestänyt. En ole vieläkään
päässyt, enkä tule pääsemäänkään. Minä en vieläkään kestä, enkä tule
kestämäänkään. Juuri siksi olen täällä, psykiatrisessa sairaalassa. Ja näin
meidän kesken, voin valaista mitä psykiatrinen sairaala tarkoittaa. Se
tarkoittaa minun eristämistäni muusta maailmasta. Minut on eristetty
mielisairaalaan. Ja syvällä sisimmässäni ymmärrän miksi. Ymmärrän oikein hyvin,
vaikken oikeasti tahtoisikaan. Myönnän kyllä etten tahtoisi. Ja niin, sinä olet
yksi niistä ärsyttävistä ihmisistä jotka eivät tyydy vastaukseen jonka annan.
Esität heti lisäkysymyksen. Ja nyt se lisäkysymys on
”Miten voit
olla mielisairaalassa? Psykiatrinen hoito yhdistettiin 1990-luvun lopuilla
yleissairaanhoitoon. Pelkkiä psykiatrisia sairaaloita ei enää ole.” Kysyt sen
todella raivostuttavalla äänensävyllä. Ja hoitajat raahaavat minut pois
huoneesta. Ja miksi minut raahataan pois? Koska yritän kuristaa sinut.
Oikeastaan hymyilen nyt. Ja nyt kun tarkemmin mietin, voisin vastata
huomautukseesi. Niin.. Ja äskeinen kohtaukseni… Unohdetaan se. Mutta nyt
menemme asiaan. Sanomasi on totta. Mutta, kun Michael Morrison, kuuluisaksi
noussut sarjamurhaaja karkasi vankilasta ja alkoi levittämään kauhua ympäri
Kanadaa, oli viisaampaa eristää tuo psykiatrinen hoito yleissairaanhoidosta. Ja
ehkä sanon sen nyt. Morrison tappoi Alicen. Minun pienen Aliceni. Ymmärrättekö?
Siksi olen täällä! Siksi minut vietiin mieheni ja kahden elossa olevan lapseni
luota! Siksi ennen niin kauniit vaaleat olkapäille laskeutuvat hiussuortuvani
ovat nyt harmahtavat, takkuiset ja likaiset! Siksi minä itken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti