Varas, murhaaja, rakastaja Luku 1. Petosta - jälleen

Eli tässä tarinani Varas, murhaaja, rakastaja eka luku. Yhteen nettipaikkaan tätä kirjoitin, mutta se jäi muistaakseni lukuun 3 tai jotain. Niin kriittinen yleisö että parista kirjoitusvirheestä tulee hirvee melu, hohhoijaa. Parantelin vähän ja simmottis, joten ei kai tässä muuta kuin nauttikaa. Ja ai niin, tarina sisältää (tämä osa on vielä aika iisi) kiroilua, väkivaltaa ja kaikenlaista muuta. Älkää kysykö miten näinkin nuori saa tälläisestä aiheesta jotain aikaan. Tämä osa tosiaan on vielä tosi iisi. Mutta kyllä sitä vielä saadaan ruumiita ja verta kehiin, ja tottakai romantiikkaa. Mut hei, nauttikaa jos voitte!

1. luku Petosta - jälleen

Vain lehdet kahisivat hiljaa puissa kun tummahahmo kulki äänettömästi varjoissa. Saavuttuaan ison pramean talon eteen se tiirikoi vaivihkaa lukon. Sisällä oli hämärää, kuten jokaisessa talossa keskiyöllä. Hahmo eteni hyvin varovaisesti ja avasi sitten summamutikassa yhden huoneen oven. Huone oli selvästi työhuone, sen keskellä oli iso tamminen kirjoituspöytä, muutama nahkainen nojatuoli oli asetettu nurkkaan, kirjahyllyt peittivät seinät ja yhdellä seinällä oli viinikaappi. Useita tauluja oli kiinnitetty seinille. Miestä, eihän nainenkaan selvästi ollut, kiinnosti erityisesti yksi maalaus joka esitti auringonlaskua. Taulu oli vinksallaan ja sen takaa pilkisti kuunvalossa kiiltelevää metallia. Kun taulu oli varoen nostettu paikaltaan, pitkäsormiset kädet alkoivat hapuilla kassakaapin, joka maalauksen takaa oli ilmestynyt, koodia. Lopulta kaapin ovi avautui ja sen sisällä oli kultainen kaulakoru johon oli kiinnitetty useita jalokiviä. Juuri kun mittaamattoman arvokas koru oli asetettu huolellisesti miehen vetoketjulliseen taskuun, alkoivat hälytyskellot soida. Kuului vain ”Voi vittu!” eikä huoneessa ollut enää ketään.

Nuorinainen, hyvin kaunis, ruskea tukkainen, istui sohvalla katsoen tylsistyneenä tosi tv-ohjelmaa. Katse oli kohdistettuna tiukasti televisioruutuun mutta mieli askarteli tulevassa illassa. Ajatella, että kaikki riippui siitä jääkö naisen poikaystävä kiinni. Ovi kolahti ja mies käveli uupuneena olohuoneeseen.

”Mitä kultaseni?” karkasi naisen huulilta tämän huomatessa rakkaansa olevan voipunut eikä selvästikään järin onnellinen.

”Luulitko että aioin epäonnistua Beth kulta?” mies kysyi virnistäen ja vetäen taskustaan korun. Bethin, se hänen nimensä oli, suu loksahti auki ja hän ryntäsi halaamaan miesystäväänsä huudahtaen ”Voi Floyd! Minä tiesin että onnistut! Mutta sinähän lupasit, romanttinen ilta.” Naisen ilme oli erittäin houkutteleva mutta Floyd vastasi ”Muistan mitä lupasin mutta minulla on nyt muuta.” Bethin ilme oli ärtyisä mutta lopulta pitkän hiljaisuuden jälkeen hän sanoi anteeksiantavasti

”Ei se mitään. Katsotaan jos ehtisimme huomenna.”

 Floyd nyökkäsi ja meni kylpyhuoneeseen. Hän riisui mustat vaatteensa joissa oli monenlaisia ja – kokoisia taskuja. Jostain pilkotti FN HP-DA itselataava pistooli.  Suihkussa käytyään hän puki päälleen farkut ja mustan kauluspaidan. Vielä suukko Bethin poskelle ja Floyd lähti pamauttaen ulko-oven äänekkäästi kiinni niin kuin aina. 

Mies kaahasi avoautollaan kohti Miamin suosituinta strippiklubia. Sisällä oli paljon väkeä, suurimmaksi osaksi miehiä sekä tietenkin olemattomasti pukeutuneita naistarjoilijoita. Lähellä lavaa oli pieni pöytä jonka ääreen herra Floyd Jenkins istuutui. Ilme oli jokseenkin surullinen mutta samalla ilkikurinen. Muutaman minuutin kuluttua nainen jonka vaatteet olivat vähintään yhtä paljastavat kuin muidenkin baarin työntekijöiden, istuutui Floydin polvelle ja suuteli tätä pitkään ja hartaasti.